Oulun Numismaattinen Kerho r.y.
Oulun numismaattinen kerho r.y.
Perustettu 1962


Tietoa rahoista
Suomen harvinaiset setelit
Numismaatikon tietopankki
Linkkejä
Keskustelu

Oulun Numismaattinen Kerho r.y.
Kokoontumiset
Rahojen arviointi ja osto
Kerhon historia
Tiedotteita
Tarvikemyynti
Toimihenkilöt

Huutokaupat
Kohteiden jättäminen
Huutokauppaan osallistuminen
Listat ja tulokset

Jäsenyys
Liittyminen
Osoitteenmuutos
Eroaminen

 


Metallirahan valmistamisesta Suomessa

Päivitetty 24.11.2008

Suomessa lyötiin metallirahoja jo 1000-luvulla. Varsinaisesti valmistus alkoi Erik Pommerilaisen toimesta vuonna 1396 ja se jatkui vuoteen 1439 asti. Silloin lyötiin ns. Aboja. Turun rahapajan toiminta jatkui 1500-luvulle asti. Varsinaisesti Suomen Rahapaja perustettiin 1864, josta lähtien Suomessa on metallirahaa valmistettu. Suomen rahapajan ensimmäisenä johtajana toimi August Frederic Soldan.

Metallirahan valmistuksen eri vaiheet

Suunnitteluvaiheessa taiteilija tekee rahasta luonnoksen, teknillinen asiantuntija on tässä vaiheessa mukana. Rahasta tehdään suurikokoinen malli, jonka perusteella valmistetaan rahaleimat arvo ja tunnuspuolelle. Rahan valmistamisesta päätetään asetuksella, jossa on yksityiskohtaiset määräykset rahasta, rahametallista ja muista rahan valmistamiseen liittyvistä seikoista. Rahametalli on metalli tai metalliseos, josta raha valmistetaan.

Eri välivaiheiden jälkeen metalli valssataan nauhaksi tai levyksi valssaamossa. Levyllä tai nauhalla on tarkoin määrätty paksuus, joka soveltuu rahan valmistamiseen. Levystä leikataan pyöryläprässissä rahoja varten pyörylöitä. Pyörylät ovat kokonsa, painonsa ja paksuutensa puolesta tarkoin määrätty. Ennen pyörylöitten leimaamista ja joskus myös ennen niitten reunustamista pyörylät hehkutetaan, jolloin metalli pehmenee sopivaan kovuuteen. Hehkutuksessa syntynyt metallioksidi on poistettava. Pyörylät puhdistetaan mekaanisesti ja kiillotetaan ennen niitten jatkokäsittelyä.

Reunustamon tehtävänä on varustaa pyörylä reunalla. Näin pyörylästä tulee leimaukseen ja muotoiluun sovelias, eli puhumme nyt raha-aihiosta. Leimaamossa aihio varustetaan kuvioinnilla ja muilla yksityiskohdilla - aihiosta tulee valmis raha. Valmiit rahat tarkastetaan, jolloin vialliset rahat poistetaan.

Metallirahasta puhuessamme joudumme tekemisiin lukuisten käsitteiden kanssa, joihin jokainen numismaatikko joutuu tutustumaan. Edellä on jo puhuttu rahametallista. Raha on meillä useimmiten pyöreä, melko ohut metallikappale, joka on leimattu ja reunoitettu. Rahassa on kaksi pintaa, joista toista kutsutaan arvopuoleksi ja toista tunnuspuoleksi tai vaakunapuoleksi.

Rahassa on arvon ja kuvioinnin lisäksi tunnuspuolella sen tunnus. Raha on varustettu selvästi näkyvällä vuosiluvulla ja maan nimellä. Rahan tunnuspuolen kuviointi on ominainen, ja pyritään siihen, että se olisi maan rahoissa samanlainen tai ainakin niin, että useimmissa olisi samanlainen. Meillä oli aiemmin leijonavaakuna, nyt on hillankukkaa, joutsenta ja leijonaa. Metallirahan arvopuolella on sen arvo merkitty selvästi ja kookkain numeroin ja tekstein. Tämä on välttämätöntä aina, kun on kysymys käyttörahoista.

Rahaa ympäröi kohoreunus jota kutsutaan kulutusreunaksi. Reuna voi olla koristettu tai ilman koristusta. Rahan reuna voi olla joko tasainen tai pyöristetty ja se voi olla joskus leveydeltään vaihteleva kuten vuosien 1964 - 1993 markassa. Kulutusreunan tarkoitus on suojata arvo- ja tunnuspuolia kulumiselta. Rahan käsittelyä, laskemista ja niputusta kohoreuna myös helpottaa. Rahan reuna voi olla suora tai pyöreä. Rahojen reunat ovat yleensä suoria, ja se voi olla joko sileä, rihlattu, uurrostettu tai varustettu upotus- tai kohotekstillä. Rahassa voi myös olla varmuusuralla varustettu reunus, kuten 2 sentin rahassa.

Metallirahalta vaaditaan seuraavat ominaisuudet:

  • hyvä kestävyys
  • kohtuulliset valmistuskustannukset
  • helppo erottaa toisista rahoista
  • oikea koko ja paino suhteessa ostovoimaan
  • kaunis ulkonäkö
  • vaikea väärentää

Rahoissa käytettävät metalliseokset

Hopearaha on kulumiselle altis ja pehmeä metalli. Hopeapitoisuuden alentuessa esiintyy liikenteessä olevissa rahoissa usein tummumista ja rahan kiillon häviämistä. Hopeaa käytetään nykyään vain juhlarahoissa. Hopeapitoisuus on yleensä 500 - 900 tuhannesosaa.

Kupari- ja kuparipronssirahoja on yleensä käytetty pienemmissä rahayksiköissä. Kupari säilyttää kauan kauniin ulkonäkönsä ja soveltuu hyvin rahan valmistukseen. Kupari on pehmyt metalli ja altis kulumiselle.

Alumiinipronssi sisältää pääasiassa kuparia, n. 5 - 6 % alumiinia sekä yleensä n. 2 % sinkkiä. Alumiininikkelipronssi sisältää sinkin sijaan nikkeliä. Molemmilla metalliseoksilla on ominaista hyvä kestävyys kulumista vastaan sekä kaunis ulkonäkö. Sen vuoksi ne soveltuvat hyvin rahan valmistamiseen.

Kuparinikkeli sisältää 75 % kuparia ja 25 % nikkeliä. Metalliseosta käytetään hyvin usein rahanvalmistukseen. Se muistuttaa väriltään hopearahaa ja kestää erittäin hyvin kulumista. Rauta ja teräs ovat niklattuina käyttökelpoisia rahametalleja. Myös alumiinia on käytetty meillä rahametallina vuosina 1969 - 1990. Samoin myös kultaa on käytetty Suomessa rahan materiaalina.

Lähdeaineistona käytetty:
T. Talvio: Suomen rahat
Suomen rahat luettelo 1982

Esitelmä Oulun Numismaattisessa Kerhossa syyskuussa 2008/EN

 

Sähköpostiosoite