Alla oleva artikkeli on kopioitu pienin muutoksin Pohjois-Karjalan Numismaatikoiden luvalla Rajan Raha 3/2010 -lehdestä.

Päivitetty 26.8.2010

Euroseteleistä

Sisältö:

• Käyttöönotto ja allekirjoitukset
• Sarjanumero
• Painokoodi ja -paikka
• Painosmäärät
• Turvatekijät, virheet ja väärennökset
• Tilaajamaan, allekirjoituksen, painopaikan ja -laattojen yhdistelmät
• Verkko tiedonlähteenä ja kauppapaikkana
• Miten keräillä?
• Lopuksi

Käyttöönotto ja allekirjoitukset

Nykyinen eurosetelistö on päivätty euron käyttöönottovuodelle 2002. Maakohtaisten setelivarantojen korvaamiseksi seteleitä painettiin kaikissa euromaissa ja Britanniassa v. 1999 alkaen (Taulukko 1).

Ensimmäinen allekirjoittaja oli EKP:n silloinen pääjohtaja Willem F. Duisenberg (Kuva 1). Marraskuussa 2003 hänen seuraajakseen valittiin Jean-Claude Trichet, jonka jälkeen setelistössä on ollut hänen allekirjoituksensa (Kuva 2). Lähes kaikkia seteleitä löytyy molemmilla allekirjoituksilla, ainoastaan 200 € nimellisarvoa on toistaiseksi vain Duisenbergin allekirjoituksella.

Kuva 1. Willem F. Duisenberg, 5/1998–10/2003.

Kuva 2. Jean-Claude Trichet, 11/2003–.

Sarjanumero

Sarjanumeron alussa on kirjain, joka osoittaa setelin liikkeellelaskumaan (Taulukko 2). Kirjaimisto annettiin alunperin maakielisten maannimien mukaan käänteisessä aakkosjärjestyksessä, jolloin listan ensimmäinen Belgia sai kirjaimen Z ja viimeisenä Suomi kirjaimen L. Poikkeuksena ovat Tanska (W) ja Kreikka (Y), joiden paikkaa vaihdettiin, koska Kreikan kielessä ei ole W-kirjainta. O, Q ja I jätettiin pois, sillä ne voidaan sekoittaa numeroihin 0 ja 1. Luxemburgille varattiin R, mutta se ei ole painanut omia seteleitä. Euroseteleitä ei ole painettu myöskään oman valuutan käyttöä jatkavien Tanskan (W), Ison Britannian (J) ja Ruotsin (K) kirjaimilla. Uusista euromaista Slovenia, Kypros ja uutena Malta ovat saaneet kirjaimensa (H, G ja F), vapaana ovat vielä E, D, C, B ja A.

Kirjaimen jälkeen tulee juokseva sarjanumero, jossa on 10 numeroa ja yhdestoista tarkistusnumero, joka täsmää tarkistussummaksi luvun 8. Tarkistussumma lasketaan seuraavasti: aakkosta vastaava numero (F=6 ... Z=26) ja 11 muuta numeroa summataan. Jos summa on yli 10, lasketaan nämä numerot vielä yhteen, jolloin loppusumman tulee olla 8. Esimerkiksi sarjanumeron L02118745652 tarkistussumma lasketaan seuraavasti: 12+2+1+1+8+7+4+5+6+5+2 = 53; 5+3 = 8. Näin ollen pienin teoreettinen sarjanumero Suomessa liikkeelle lasketulle setelille on L00000000005 (12+5 = 17, 1+7 = 8), jos numerointi alkaa nollasta, tai L00000000014 (12+1+4 = 17, 1+7 = 8), jos numerointi alkaa ykkösestä. Ns. korvaavia seteleitä euroissa ei näyttäisi olevan, vaan juoksevan numeron perusteella pakasta puuttuu toisinaan muutama sarjanumero.

Kuva 3. Seteleiden sarjanumerointi (© www.pk-numismaatikot.fi).

Painokoodi ja -paikka

Painopaikan kertoo setelin etupuolelle painetun koodin ensimmäinen kirjain (Taulukko 1). Kolme seuraavaa numeroa kertovat painolaatan numeron ja kaksi viimeistä (kirjain ja numero) setelin paikan arkissa niin, että kirjain kertoo rivin ja numero sarakkeen. Arkkien koko vaihtelee 21:stä 60:een. Poikkeuksen juoksevaan laattanumerointiin teki Irlannin keskuspankki julkaistessaan ensimmäisen Trichet'n allekirjoittaman 20 euron setelin, jossa painokoodi oli yllättäen K001 eli käytössä oli ollut ensimmäinen painolaatta. Duisenbergin allekirjoittamassa ja siis ajallisesti ensimmäisessä painoerässä koodi oli ollut K002. Selitys tähän epäloogisuuteen lienee se, että setelistö ja allekirjoitus oli painettu eri aikaan. Eniten eri laattayhdistelmiä löytyy Ranskan U-alkuisesta setelistöstä (http://liste.eurobillets.free.fr/).

Kuva 4: Painokoodi (© www.pk-numismaatikot.fi).

Painosmäärät

EKP julkaisee vuosittaiset kokonaispainokset; eniten on painettu 50 € ja vähiten 200 € seteleitä. Eurosetelien kokonaismäärä lienee jo ylittänyt 50 miljardin kappaleen rajan (Heinonen Antti; Numismaatikko 4/2009:123–4). Suomen Pankki ilmoittaa laskeneensa liikkeelle 31.1.2010 mennessä yli 211 miljoonaa seteliä, mutta ei anna lukuja eri nimellisarvoista (http://www.suomenpankki.fi/fi/setelit_ja_kolikot/eurosetelit/index.htm). Yksittäisen setelin harvinaisuutta joutuu siis vain arvailemaan.

Turvatekijät, virheet ja väärennökset

Euroseteleissä on useita väärentämistä vaikeuttavia tekijöitä joihin voi tutustua Suomen Pankin tai EKP:n kotisivujen kautta (http://www.ecb.europa.eu/euro/flash/ security/index_fi.html). Näistä huolimatta eurojakin väärennetään. Suomessa väärennettyjä euroseteleitä tavataan muutama sata vuosittain (http://www.bof.fi/fi/ setelit_ja_kolikot/vaarennokset/index.htm). Huutokaupoissa ei väärennöksiä ole ymmärrettävästi esiintynyt, jonkin verran virheellisiä seteleitä kylläkin. Kinegrammi- ja helmiäispuutteet, virheelliset leikkaukset ja laskokset ovat näistä tavallisimpia. Harhautusmielessä kinegrammeja on poistettu jälkeenpäinkin. Se onnistuu ainakin silittämällä. Tuolloin myös kinegrammin päällä ollut painatus häviää samoin kuin kiilto silitetyltä alueelta. Muutaman aidosti syntyneen kahden eri sarjanumeron setelin olen nähnyt, mutta suurin osa näistä kahden sarjanumeron ”leikkausvirheistä” tai muista yhdistelmäseteleistä on tehty Saksan Bundesbankin liikkeelle laskemista 5, 10 ja 20 € leikkaamattomista arkeista (kuvia: http://www.geldmuseum-shop.de/webshop/ onlineshop/start.htm?banknoten_geldbogen.htm). Setelit ovat aitoja, mutta ne myydään arkkeina ja niistä voi kuka tahansa rakennella mieleisensä; varottavia ovat siis Duisenbergin allekirjoittamat X-sarjan 5, 10 ja 20 € yhdistelmät. Varsin erikoinen seteli oli kuvattuna ensimmäisessä Rajan Raha -lehdessä, jossa tarkimmat havaitsivat setelissä saman sarjanumeron, mutta kaksi eri maatunnusta setelissä, joka muuten vaikutti kaikin puolin aidolta – syntytapaa voi vain arvailla.

Tilaajamaan, allekirjoituksen, painopaikan ja -laattojen yhdistelmät

Erilaisia seteliarvon, painopaikan, maan ja allekirjoituksen yhdistelmiä on tätä kirjoittaessa 137 (Taulukko 3) ja kun lisäksi näitä on painettu useilla eri painolaatoilla, täydellinen eurosetelikokoelma käsittää jo 784 erilaista seteliä (päivitetty 17.4.2010) ja uusia yhdistelmiä julkaistaan kuukausittain (http://liste.eurobillets.free.fr/). Suomen L-kirjaimen seteleistä löytyy 21 erilaista maan, nimellisarvon, painon ja painolaatan yhdistelmää (Taulukko 4).

Taulukkoa päivitetty 26.8.2010.

Tummennetulla merkityt ovat kohtalaisen vaikeita ja punaisella merkityt hyvin vaikeita yhdistelmiä. Kaikista pakkasileistä seteleistä joutuu yleensä maksamaan 10–25 % yli nimellisarvon, kohtalaisen vaikeista 50–100 % ja erittäin vaikeista 100–400 %.

Taulukkoa päivitetty 26.8.2010.

Tällä hetkellä euromaat ovat keskittyneet rahahuollossaan vain tiettyjen nimellisarvojen tilaamiseen, esimerkiksi Suomen osaksi on tullut tilata 5, 20 ja 100 € setelistöä. Euroseteli voidaan laskea liikkeelle muualla kuin tilaajamaassa ja esimerkiksi ”suomalaisista” euroseteleistä Trichet'n allekirjoituksella varustetut 100 € L/H001–2, 20 € L/G005–6, E005–6 ja H006 ovat vaikeita kotimaassaan, koska ne on pääosin otettu käyttöön muualla kuin Suomessa (100 € Keski-Euroopassa, 20 € L/G ja E005–6 Espanjassa ja L/H Irlannissa).

Verkko tiedonlähteenä ja kauppapaikkana

Verkosta löytyy ainakin kaksi portaalia, joihin ihmiset eri syistä ovat syöttäneet kymmenien miljoonien eurosetelien sarjanumerot painokoodeineen. EuroTracerNet (http://www.eurotracer.net) ja EuroBillTracker (http://fi.eurobilltracker.eu) mahdollistavat eri ominaisuuksien ristiintaulukoimisen ja datan analyysin. Esimerkiksi vaikeimman Trichet'n 10 € yhdistelmän (P/P015) ”löysin” yhdistämällä EuroTracerNetissä nimellisarvon (10 €), tilaajamaakoodin (P) ja painolaatan (P015). Haun tuloksena kävi ilmi, että P/P015 syötöt olikin Hollannin sijasta tehty lähes poikkeuksetta Portugalissa. Molempien tilastointien ongelma on se, että setelin yleisyys järjestelmässä riippuu paitsi painosmäärästä, myös siitä, missä tieto syötetään. Näin esimerkiksi Saksan, Hollannin ja Ranskan setelistön osuus korostuu. Tilastointeihin pääsee mukaan myös syöttövirheitä eikä muutaman syötön perusteella vielä kannata innostua uuden yhdistelmän löytymisestä.

Verkosta löytyy useitakin euroihin erikoistuneita tilastosivustoja ja keskustelu- ja vaihtokanavia. Parhaiten päivitetään ranskalaista Guy Sohierin sivustoa, johon myös hänen julkaisemansa kirja Les Eurobillets 2002–2009 perustuu (http://liste.eurobillets.free.fr/). Mikäli joku löytää uusia yhdistelmiä, skannatun kuvan setelistä voi lähettää osoitteella guysohier(at)yahoo.fr. Kaupallisista toimijoista eniten eurosetelistöä löytyy osoitteesta www.delcampe.net, joka on ranskalaisten ylläpitämä web-huutokauppa. Siellä on päivittäin tarjolla 500–700 euroseteliä ja toteutuneita kauppoja selaamalla saa käsityksen hintatasosta ja siitä, mikä ostajia kiinnostaa ja mitä myyjiltä löytyy. Toinen mahdollinen osto- ja myyntikanava on www.ebay.com huutokauppasivusto, jossa erityisesti Ranskan, Saksan, Italian ja Hollannin maasivustoilla on myös euroseteleitä. Joillakin kauppiaillakin on eurosetelistöä (http://www.banknotenversand.de/shop.html, http://www.numishop.com). Verkon kautta tutustuu myös yksittäisiin keräilijöihin ja henkilökohtainen ystäväverkosta onkin eurosetelikeräilijän tärkeimpiä apuvälineitä.

Miten keräillä?

Suomikeräilijät voivat rajoittaa kokoelmansa L-kirjaimella varustettuihin seteleihin, mutta laajempi eurosetelien peruskokoelman voisi sisältää yhden tai useamman nimellisarvon kaikista euromaista. Kokoelmaa voi laajentaa keräämällä eri maiden ja painojen yhdistelmiä. Tässä useimmat kustannussyistä joutuvat rajaamaan keräilyn johonkin nimellisarvoon.

Kuva 5 : Duisenbergin allekirjoituksella julkaistut 5–20 € nimellisarvot ja lisäksi kaikki L-kirjaimen eurosetelit 5–500 €.(© Oulun Numismaattinen Kerho r.y.)

Laattakeräilijä yrittää saada eri nimellisarvoista kaikki julkaistut laatat ja laaja erikoiskokoelma voisi sisältää esimerkiksi muutaman painolaatan kokonaisuudessaan. Tiedän muutaman keskieurooppalaisen keräilijän, joilla on tavoitteena kerätä koko eurotuotanto – onnea heille!

Lopuksi

Eurosetelistö tarjoaa paljon iloa, kunhan opettelee sen lukemiseen tarvittavan koodiston. Omaa lompakkoa selaamalla saa tietoa rahan liikkeistä ja sitä voi syventää www-seurantalinkkien avulla. Tosikeräilijän tarvekaluista verkko on tärkein, mutta hän tarvitsee myös eläviä kontakteja ympäri Eurooppaa kokoelman kartuttamiseksi.

Aiheesta enemmän:
www.oulunnumismaatikot.fi
Kontiokari Tero: Numismaatikko 2/2009: 41–5.
Heinonen Antti: Numismaatikko 4/2009: 123–4.

Tero Kontiokari