Oulun Numismaattinen Kerho r.y.
Oulun numismaattinen kerho r.y.
Perustettu 1962

Tietoa rahoista
Suomen harvinaiset setelit
Numismaatikon tietopankki
Linkkejä
Keskustelu

Oulun Numismaattinen Kerho r.y.
Kokoontumiset
Rahojen arviointi ja osto
Kerhon historia
Tiedotteita
Tarvikemyynti
Toimihenkilöt

Huutokaupat
Kohteiden jättäminen
Huutokauppaan osallistuminen
Listat ja tulokset

Jäsenyys
Liittyminen
Osoitteenmuutos
Eroaminen


SUOMEN SETELIJÄRJESTELMÄN HISTORIA

Päivitetty 22.10.2005

Seteliraha

Heti alkuun on syytä pysähtyä miettimään, mikä tai mitä on seteliraha. Hopea- ja kultaraha olivat aikoinaan sen arvoisia, mikä oli niissä olevan jalometallin arvo. Myös plooturahat sisälsivät kuparia niihin leimatun (hopea) arvon verran. Kun kuparia oli Ruotsissa runsaasti, niin 10 hopeataaleria vastaava kuparimäärä painoi parhaimmillaan lähes 20 kiloa. Kun raha on sidottu kultakantaan, niin se tarkoittaa, että kaikella liikenteessä olevalla paperirahalla on pankissa sitä vastaava määrä kultaa tavallaan panttina takaamassa seteleiden arvon. Rahahistorian aamuhämärissä setelirahan saattoi käydä pankissa vaihtamassa jalometalliin ja päinvastoin.

Varsinkin plooturahan korvikkeena seteli oli siis aika kätevä ja kevyt vaihtoehto. Nykyisillä seteleillä ei ole yleensä enää tällaista suoranaista jalometallikatetta, vaan niiden arvo ja ostovoima perustuvat aivan muihin seikkoihin. Rahalaki määrää, että jokaisen on hyväksyttävä Suomen setelit maksuvälineenä täydestä arvostaan. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä takaamaan paperirahan ostovoimaa. Kun ihmiset uskovat, että kaksikymppisellä saa ensi viikollakin kaupasta leivän ja pari purkkia maitoa, ja kauppa saa järjestettyä leivät ja maidot säännöllisesti hyllyyn, ei kellekään tule mieleen kyseenalaistaa kaksikymppisen arvoa. Kyse on siis pitkälti luottamuksesta. Kun tämä luottamus menee, setelirahalla on vain paperin arvo. Yleensä näin on käynyt sota- ja muina kriisiaikoina.

Setelit ennen vuotta 1860

Jos katsoo mitä tahansa suomalaista rahahinnastoa, niin helposti saa vaikutelman, että Suomen rahahistoria alkaa seteleiden osalta vuodesta 1811. Tällöinhän perustettiin Suomen Pankin edeltäjä "Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contori Suomen Suuren-Ruhtinaanmaasa". Oravannahoista oli kuitenkin luovuttu jo paljon aiemmin ja Ruotsi-Suomessa käytettiin virallisesti Ruotsin rahaa. Itäsuomalaiset tekivät luonnollisesti kauppaa venäläisten kanssa ja siellä liikkui tietysti myös venäläistä rahaa. Ensimmäiset setelit Venäjällä painettiin Katariina 11:n hallituskaudella 1769. Ruotsalaiset puolestaan aloittivat paperirahan teon jo sata vuotta aiemmin. Suomen rahahistoria on siis hyvin paljolti myös Ruotsin ja Venäjän rahahistoriaa, joten naapurimaidenkin setelihistoriaa on hieman syytä valottaa.

Ruotsin setelit

Ruotsissa on siis ollut käytössä paperirahaa jo vuodesta 1661 alkaen. Tätä aiemmin seteleitä on käytetty nähtävästi vain Kiinassa. Tämä tieto on tosin hieman ristiriitainen. Se on kuitenkin varmaa, että Johan Palmstrucht perusti Tukholmaan "Stockholms Banco" liikepankin, joka laski liikenteeseen myös seteleitä. Palmstruchin kohtaloksi koitui liiallinen katteettomien seteleiden anto ja pankki meni melko pian konkurssiin. Pankilla oli 1663 – 1667 konttori myös Turussa, joten seteleitä lienee liikkunut jonkin verran myös nykyisen Suomen alueella. 1668 perustettiin Valtakunnan Säätyjen Pankki, nykyisen Ruotsin Riksbankenin edeltäjä. Seteleitä VSP uskalsi kuitenkin uudelleen laskea liikenteeseen vasta 1701. Varsinaisten setelien rinnalla kiersivät myös pankkien talletustodistukset ja obligaatiot. VSP:n lisäksi omia seteleitä antoi myös valtionvelkakonttori 1719 – 1835 sekä eräät muut yksityiset tahot.

Kustaa 111:n aikana, 1790 painettiin ensimmäiset setelit, jotka olivat nimenomaisesti Suomea varten tehtyjä. Sotilasviranomaiset lievittivät vaihtorahapulaa tilapäisseteleillä, jotka tunnetaan yleensä nimellä "faanejeelmi". Erikoinen nimitys tulee ylisotakomissaari P.G.Fahnehielmin suurikokoisesta nimikirjoituksesta, joka oli seteleiden etusivulla.

Turun diskonttolaitosta voidaan pitää Suomen ensimmäisenä liikepankkina. Se perustettiin 1805 ja laski liikenteeseen assignaatteja. Vain kaksi kappaletta tunnetaan, arvoltaan 10 ja 50 riikintaalaria. Diskonttolaitos joutui lopettamaan toimintansa Suomen sodan syttyessä 1809.

Venäjän setelit

Kuten edellä tuli jo mainittua, Venäjällä tehtiin ensimmäiset setelit 1769. Näitä assignaattiseteleitä oli neljää nimellisarvoa 25, 50, 75 ja 100 ruplaa. Setelit olivat yksinkertaisia, yksiväripainatus ja joitakin koholeimoja. 75 ruplaa oli väärentäjien suosiossa ja jouduttiinkin vetämään pois liikenteestä tämän takia. 1786 laskettiin liikenteeseen uusi assignaattisarja, joka oli käytössä aina 1818 asti. 75 ruplaa jäi pois ja 5 sekä 10 ruplan nimellisarvot tulivat mukaan. Aleksanteri I aikana oli käytössä vielä kolmaskin sarja 1818 – 1843. Tähän sarjaan kuului edellisten nimellisarvojen lisäksi 200 ruplan assignaatti.

Suomalaiset rupla- ja kopeekkasetelit

Kun Suomi joutui 1809 Venäjän vallan alle, oli luonnollinen seuraus myös virallisen rahan vaihtuminen ruplaksi. 1811 perustettu "Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contori" alkoi painaa 20, 50 ja 75 kopeekan seteleitä. Venäläistä pikkurahaa ei liiemmälti liikkunut, joten korvaava paperiraha tuli tarpeeseen. Setelit olivat yksipuolisia ja –värisiä.

1819 pankki aloitti 1, 2 ja 4 ruplan seteleiden liikkeelle laskun. Ne jatkoivat samaa yksinkertaista linjaa, kuin ennenkin. Näissä oli kuitenkin kehyskuvio kiertämässä setelin reunassa, eikä lähes pelkkää tekstiä, kuten aiemmissa. Nämäkin olivat kolikoiden korvikkeita, koska pienin venäläinen seteli oli 5 ruplaa.

1822 tyypin l ja 2 ruplan seteleiden lomakkeet painettiin Pietarissa, koska kotimainen kirjapainotaito oli vielä lapsenkengissään ja vanhempia seteleitä väärennettiin jopa käsin kopioimalla. Uusissa ruplissa oli jo mm. kotkakuvio ja muutenkin tarkempia yksityiskohtia.

1824 tyypin kopeekkasetelit ( 20, 50 ja 75 kopeekkaa ) painettiin niinikään Pietarissa. Niihinkin tuli vaakunakotka ja väärentämistä vaikeuttavia yksityiskohtia lisättiin entisestään.

1840 rahanuudistus

Venäjän vallan ensimmäiset vuosikymmenet olivat rahaolojen kannalta varsin sekavaa aikaa. Käytössä oli kolmen maan rahaa enemmän tai vähemmän sulassa sovussa. Paperirahan kurssi oli huonompi, kuin metallirahan. Ruotsin ja Venäjän rahan suhde vaihteli. Lopulta tilanne oli niin kaoottinen, että se haittasi jo todella jokapäiväistä kaupankäyntiä. Tilanteen selkiyttämiseksi toimeenpantiin 1840 rahanuudistus. Venäjän hopearuplasta tuli nyt todellinen Suomen pääraha. Ruotsalaiset setelit lunastettiin hopearahalla ja ne saatiin pois kierrosta. Vanhat paperiruplat ja kopeekkasetelit vaihdettiin hopeakatteisiin vaihtokurssilla 1:3,5. Uudistus ei kuitenkaan käynyt noin vain. Ruotsalainen raha saatiin syrjäytettyä vasta joskus 1843 paikkeilla.

3, 5, 10 ja 25 ruplaa tyyppiä 1840 olivat kaksipuolisia ja niissä oli väripainatus. Ulkonäkö oli aika pitkälle saman ajan venäläisten setelien kaltainen. Painotyö tehtiin edelleen Pietarissa. Sanat "Suomen Pankki" esiintyivät ensimmäistä kertaa.

Suomen setelityypit 1860-1917

1 ja 3 mk 1860 ja 1866

Suomen ensimmäiset markkasetelit oli tarkoitettu "Raha-liikkeen huojentamiseksi" eli korvaamaan niukasti liikkeellä olevaa metallirahaa. Ne laskettiin liikkeeseen keväällä 1860. Setelit suunnitteli Aleksandr Fadejev. Lomakkeet painettiin kirjapainossa ja viimeisteltiin Suomen pankissa, jolloin setelit numeroitiin, painettiin allekirjoitukset ja vuosiluku, sekä leikattiin irti arkeista. Vuoden 1860 tyypissä on väritön koholeima ja 1866 tyypissä musta painettu kotkakuvio yläreunan seppeleen sisällä.

12, 20, 40 ja 100 mk 1862

Suuremmat markkasetelit suunnitteli samainen Aleksandr Fadejev. Lomakkeet painettiin Berliinissä. Vuosiluku on 1862, vaikka liikkeeseenlasku tapahtui vasta seuraavana vuonna. Sama epäjohdonmukaisuus jatkuu vielä nykyäänkin, eikä tarkkaa liikkeellelaskuvuotta voi päätellä setelin vuosiluvusta. Erikoiset nimellisarvot selittyvät ruplan ja markan kiinteästä 1:4 suhteesta. Näin seteleillä oli vastineensa venäläisissä ruplaseteleissä, jotka periaatteessa olivat myös virallista käypää rahaa Suomessa.

5, 10, 50, 100 ja 500 mk 1875 - 1878

1874 Suomen Pankki sai luvan laskea liikenteeseen seteleitä, joiden nimellisarvo ei ollut sidoksissa Venäjän vastaaviin (esim. kolmea ruplaa vastaava 12 mk). Uusien seteleiden piirustukset laati tanskalainen Nilaus Fristrup. Seteleiden painopaikka oli nyt Kööpenhamina. Setelipaperin toimitti ruotsalainen Tumban tehdas. 5 ja 10 mk olivat uuden setelisarjan ainoat nimellisarvot, jotka ehdittiin laskea liikenteeseen ennen kultakantaan siirtymistä.

Kultakantaan siirtyminen aiheutti muutoksia setelisarjaan. Aikaisemmat 5 ja 10 mk:n setelit vaihdettiin samannäköisiin, mutta kultakatteisiin. Asetus annettiin vuoden 1877 puolella, mutta seteleissä on vuosiluku 1878. Samalla sarjaan lisättiin 500 markan seteli. Viisisatanen oli ostovoimaltaan noin liki 10 000 nykymarkkaa vastaava ja siksi tätä nykyä perin harvinainen.

50- ja 100-markkasesta annettiin asetus 1879. Liikkeeseenlasku tapahtui seuraavalla vuosikymmenellä. Satasessa on vuosiluku 1882 ja 50-markkasessa 1884. Koko sarjan ulkonäköön vaikutti suurelta osin rahapajan johtaja Soldan, vaikkei hän varsinaisia piirustuksia tehnytkään.

10 mk ja 20 mk 1882/83

1882 jouduttiin 10-markkanen uusimaan, koska liikenteeseen ilmestyi väärennöksiä. Uudessa kympissä oli "ikkunat" sarjanumeroiden päällä, joista vesileimat olivat helposti luettavissa. Samalla otettiin käyttöön myös uusi 20-markkanen, joka sopi paremmin uuteen sarjaan, kuin vanha 1863-mallinen. Sen suunnitteli Johan Jakob Ahrenberg ja myös siinä on samanlaiset vesileimaikkunat, kuin kympissä. Kaksikymppisiä on kahdella vuosiluvulla 1882 ja 1883.

Suomen Yhdyspankin setelit 1866 ja 1882

Myös yksityispankit saivat setelinanto-oikeuden 1800-luvulla. Ainoana sitä käytti Suomen Yhdyspankki, joka laski liikkeeseen kaksi sarjaa seteleitä. Vuosina 1866 nimellisarvoiltaan 15, 25 ja 100 markkaa ja vuonna 1882 25ja 100 markkaa. SYP joutui luopumaan seteleistään kuitenkin jo 1892, kun setelinanto tuli Suomen Pankin yksinoikeudeksi. Vuoden 1882 setelisarjan suunnitteli aiemmin mainittu Ahrenberg ja painopaikka oli lontoolainen Bradbury, Wilkinson & Co, jonka kanssa myös Suomen Pankki teki yhteistyötä vuosisadan vaihteen tienoilla.

5, 10 ja 20 mk 1886 - 1894

1886-mallin viitonen oli Suomen Pankin setelipainon ensimmäinen seteli. Sen piirustukset laati Friedrich Wanderer ja lopullinen suunnitelma on Tilgmannin. Paperi oli nyt myös suomalaista ja valmistajana Tervakoski. Seteli laskettiin kuitenkin liikenteeseen vasta kolmen vuoden kuluttua, koska painotyössä oli jonkin verran alkuvaikeuksia. Setelin taustapuolella esiintyy suomen leijonavaakuna ensimmäistä kertaa.

Kymmen- ja kaksikymmenmarkkasen piirustukset laativat Emil Döplerin ja Fristrup. Jälleen lopullinen silaus on Tilgmannin. Sarjaan aiotut 50 ja 100 markkaa jäivät tässä vaiheessa pois, koska viisikymppisiä oli vielä jäljellä edellisestä sarjasta ja satasta ei ehditty tehdä valmistusongelmien takia.

5, 10, 20, 50, 100 ja 500 mk 1897 - 98

Tämä setelisarja tehtiin yhteistyössä lontoolaisen Bradbury, Wilkinson & Co.:n kanssa. Sama firma, joka suunnitteli myös SYP:n seteleitä. Yritys oli aikanaan monen maan valtion- ja yksityispankkien hovihankkija seteleissä ja muissa arvopapereissa. Setelisarja oli taiteellisesti ja painoteknisesti ylivoimainen siihen asti nähdyistä. Kilpajuoksu väärentäjiä vastaan toi varmuusvärit, erikoispaperin ja patentoidun painomenetelmän. Vain seteleiden etusivu painettiin Lontoossa. Taustapuolet painettiin omassa setelipainossa ja niiden ulkonäkö ei ole yhtä juhlava. Varmuusvärit vain eivät kestäneet käytössä ja vuosisadan alkupuolella oli taas edessä uuden sarjan suunnittelu. Alla oleva 500-markkanen on kuitenkin monen mielestä eräs suomen kauneimmista seteleistä.

5, 10, 20, 50, 100, 500 ja 1000 mk 1909 - 1918

Uusi setelisarja tuli avoimen suunnittelukilpailun jälkeen Eliel Saarisen tehtäväksi. Saarinen ei tosin voittanut kilpailua, mutta parhaatkaan kilpailuehdotukset eivät olleet toteutuskelpoisia. Niinpä turvauduttiin ammattitaiteilijoihin Gallen-Kallela ja Saarinen, joilta pyydettiin luonnokset uusiin seteleihin. Vain Saarinen jätti ehdotuksensa määräaikaan mennessä ja sai tehtävän. Setelisarja laskettiin perusmuodossaan liikenteeseen 1910-1913. Kansalaissodan aikana punaiset väärensivät seteleitä, jotka tosin ovat täysin samanlaisia, kuin laillisen hallituksenkin rahat. Heillä kun oli setelipaino hallussaan. Vain sarjanumero erottaa ne laillisista. Tämä taas aiheutti sodan jälkeen sarjanumeroiden väärentämistä, kun punaisten setelit julistettiin mitättömiksi.

1918 otettiin käyttöön Litt.A -merkinnällä oleva sarja, mutta kansanvaltuuskunnan seteleitä yritettiin edelleen saada laillisen näköiseksi. "Sarja II" merkinnällä tehtiin vielä yksi yritys väärentäjiä vastaan. Nyt vaihdettiin värit ja poistettiin venäjän vaakuna 500 markan setelistä. Lokakuussa -18 sitten vaihdettiin vuosiluku ja venäläiset tekstit, sekä kotkavaakuna poistettiin muistakin nimellisarvoista. Näin saatiin itsenäisen Suomen ensimmäinen setelisarja. Punaiset eivät väärentäneet kaikkia nimellisarvoja, joten kaikista sarjan seteleistä ei kaikkia em. tyyppejä ole olemassa. Hengähdystauko väärentäjiä vastaan kesti kuitenkin vain muutaman vuoden. 1923 ilmestyi Pietarissa liikenteeseen vääriä 1000 –markkasia. jotka aiheuttivat kuitenkin eniten vahinkoa Venäjän valtionpankille.

Pikkusetelit 25 ja 50 penniä 1916, sekä 1 mk 1915 ja 1916

I maailmansota heijastui Suomeen mm. siten, että kansa laittoi kaiken hopearahan talteen "pahan päivän varalle". Seteleiden lunastaminen kullalla oli lopetettu jo aiemmin ja markan arvo laski vauhdilla. 1915 otettiin käyttöön yksipuolinen markan seteli. Suunnittelijasta ei ole tietoa, mutta Eliel Saarinen on luultavin ehdokas. 1916 alkoivat 25- ja 50-penniset kadota kierrosta siinä määrin, että ne päätettiin korvata myös paperisilla. Ne suunnitteli Väinö Blomsted, joka uusi samalla myös markan setelin. 25- ja 50-pennistä ei kuitenkaan otettu käyttöön 1916. Joitakin kappaleita on kuitenkin kulkeutunut setelipainosta keräilijöille ja hinta nykyään on sen mukainen.

Suomen setelityypit 1918–

Pikkusetelit 25 ja 50 penniä, sekä 1 mk 1918

Koko pikkusetelisarja vuosimallia 1916 otettiin käyttöön 1918, itsenäistymisen takia jonkin verran muutettuna. Venäläiset tekstit ja kotkavaakuna poistettiin samoin kuin isommistakin nimellisarvoista. Myös vuosiluku on 1918.

Vaasan Osakepankki 25, 100 ja 500 mk 1918

Nämä setelit muodostavat mielenkiintoisen sarjan Suomen rahahistoriassa. Setelit painettiin kansalaissodan aikana Vaasassa, laillisen Suomen senaatin toimesta. Valkoinen Suomihan piti päämajaa Vaasassa. Setelipaino Helsingissä oli taas punaisten vallassa, kuten jo aiemmin tuli todettua. Setelit suunnitteli nyt Akseli Gallen-Kallela ja painettiin Björkellin kirjapainossa sota-ajan oloissa ja saatavissa olevilla materiaaleilla. Tulos oli kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvä.

5, 10, 20, 50,100, 500 ja 1000 mk 1922 – 1939 – (1941)

Tämä setelisarja oli jälleen Saarisen käsialaa. Olot olivat vakiintuneet ja pikkuseteleitä ei enää tarvittu. Metalliraha oli palannut kiertoon, tosin hopearahaa ei lyöty. Sarja aiheutti aikanaan kohua isommissa seteleissä esiintyvien alastomien ihmishahmojen takia. Saarisen setelisarjasta tuli loppujen lopuksi melko pitkäikäinen ja pienin muutoksin sen elinkaari jatkui aina 1950-luvun puoliväliin asti. Seteleistä otettiin useita painoksia, jotka erottaa toisistaan Litt.-merkintöjen, vuosilukujen ja värityksen perusteella. Paperilaatu ja painomenetelmät vaihtelevat myös painosten kesken, mistä seuraavassa lyhyt yhteenveto.

Ensimmäinen painos ilman "Litt." merkintää laskettiin liikkeeseen vuosina 1922-24, 20-markkanen tosin vasta 1926. Pienissä nimellisarvoissa aina 100 mk asti ei ole edes vesileimaa, mutta 500 ja 1000 markkaa painettiin vesileimalliselle paperille. 100-markkasen Litt.A painos otettiin jo samana vuonna 1923, kuin ensimmäinenkin. Tällöin siirryttiin siinäkin samaan vesileimalliseen paperiin, kuin suuremmissa seteleissä. Muut nimellisarvot saivat Litt. A painoksensa 1925-1930. Silloin niihinkin tuli vesileima.

Vuonna 1929 otettiin Litt.B painos kaikista muista, paitsi kahdesta suurimmasta setelistä. Tämän painoksen vesileima on kuusenhavukuvio, sama paperi on tosin jo 500 ja 1000 markkasen Litt.A painoksessa. Vuosina 1930-32 tehtiin kaikista nimellisarvoista Litt.C painos. Näin kahdesta suurimmasta setelistä jäi Litt.B väliin. Paperi on tässä painoksessa voimakkaasti aaltokuvioinen. Tähän asti kaikki setelit ovat vuosiluvulla 1922.

Sotavuosina 1939-40 ilmestyi vielä Litt.D muista paitsi viisisatasesta. Vuosiluvuksi vaihdettiin 1939 ja paperi halvempaan, jossa on vesileimana ruusukuvioita. Myös halvempi rotaatiopaino otettiin käyttöön. 1000-markkasessa tosin säilytettiin vanha painotapa ja entinen paperi, vaikka Litt.D merkintä siihen tulikin. Viisisatasesta tehtiin myös halvemmalle paperille yksi painos, mutta sitä ei laskettu liikenteeseen sellaisenaan. 1939 näistä seteleistä tehtiin päälle painamalla pieni painos tilapäisiä 5000 markan seteleitä, joissa on Litt. A merkintä. Samoin 1000-markkasesta tehtiin rotaatiokoneella painos, jossa on vuosiluku 1941 ja Litt.E merkintä. Näitä tonneja ei koskaan laskettu liikenteeseen, mutta tätäkin tyyppiä on päässyt setelipainosta "karkaamaan" keräilijöille.

5000 mk 1939

Väliaikainen 5000 markan päällepainettu seteli edelsi tämän tyypin käyttöönottoa vuonna 1940. Uuden viisitonnisen suunnitteli Aarne Karjalainen. Setelissä on J.V. Snellmanin kuva ja itseasiassa se on ensimmäinen suomalainen seteli, jossa on historiallisen henkilön kuva. "Snelmanni" on luonnossa todella komea näky ja monen mielestä se kaunein Suomen seteli kautta aikojen.

5, 10, 20, 50, 100, 500, 1000 ja 5000 mk 1945

II maailmansodan päätyttyä haluttiin inflaatiota rajoittaa vähentämällä sota-aikana paisunutta seteleiden määrää. Käteinen raha tuotiin päivänvaloon pakollisella setelinleikkauksella vuoden 1946 alusta alkaen. Silloin kaikki 500 mk ja suuremmat setelit menettivät puolet arvostaan ja ne leikattiin kahtia. Vasen puolisko kävi maksuvälineenä puolesta nimellisarvostaan pari kuukautta ja oikea puoli luovutettiin pakkolainana valtiolle. Määräajan jälkeen setelit oli vaihdettava uuden mallisiin. Tämä koski myös pienempiarvoisia seteleitä, joita ei leikattu. Setelinleikkauksella saatiin myös näppärästi sota-aikana kertyneet käteisvarat verottajan tietoon.

Vuoden 1945 setelisarja oli pääpiirteissään samanlainen, kuin aikaisempikin Väritystä muutettiin ja seteleihin tuli vuosiluku 1945. 50- ja 100-markkaset suunnitteli uudelleen Signe Hammarsten–Jansson. 5000-markkanen oli hieman värittömämpi, kuin edellinen painos. Se painettiin kuitenkin kuparipainolla, kuten ennenkin. Muut setelit painettiin rotaatiokoneella. Näissä seteleissä on Litt. A merkintä. Vuonna 1948 otettiin vielä Litt. B painos muista paitsi 5000-markkasesta.

100, 500, 1000, 5000 ja 10000 mk 1955 – 57

Tämän setelisarjan suunnittelemiseksi julistettiin taas vaihteeksi kilpailu. Nyt sen voitti Tapio Virkkala. 50-luvulla inflaatio oli laukannut jo siihen pisteeseen, että pienin nimellisarvo oli 100 markkaa. Tunnusomaista tälle sarjalle oli myös kaikkien seteleiden sama koko, joka on edelleen käytössä. 1000-markkasessa ja isommissa nimellisarvoissa jatkettiin historiallisten henkilöiden linjalla. J.K. Paasikivi 1000 markan setelissä oli ensimmäinen elävä henkilö, joka sai kuvansa suomalaiseen seteliin. Kaikissa on vuosiluku 1955.

Kaksi pienintä seteliä uusittiin jo 1956 ja 1957. 100- ja 1000-markkanen olivat väreiltään melko lähellä toisiaan, likaisenharmaanvihreitä kumpikin ja myös viisisatasen ulkonäkö herätti kritiikkiä. Uusittu 100-markkanen oli yleisilmeeltään kellertävä ja 500-markkanen muutettiin helakamman siniseksi. Niihin tuli myös uudet vuosiluvut. 1955 sarjan myötä otettiin käyttöön myös ns. tähtisetelit.

1, 5, 10, 50 ja 100 mk 1963

Rahanuudistus 1963 vei kaksi nollaa kaikista seteleistä. Rahojen ulkonäkö haluttiin pitää liki samanlaisena, jotta muutos olisi yleisölle helpompi. Samahan tehtiin myös kolikoille, joissa markat muuttuivat penneiksi. Seteleihin tehtiin nimellisarvomuutoksen lisäksi pieniä kosmeettisia muutoksia, eniten uuteen 100-markkaseen.

Sarjasta otettiin 60-luvun lopulla Litt.A painos, paitsi viitosesta, joka uusittiin 1976. 50- ja 5-markkasista otettiin vielä Litt. B painokset.

10, 50, 100 ja 500 mk 1975 -1980

Ensimmäiset näkyvät muutokset vuoden 1963 setelisarjaan tehtiin 1975. Silloin laskettiin liikenteeseen 500 markan seteli. 70-luvun inflaatio oli syönyt rahan ostovoiman niin, että satasta suurempi nimellisarvo oli tarpeen. Seteli on tavallaan myös juhlaraha, koska se laskettiin liikenteeseen Urho Kekkosen syntymäpäivänä 3.9.1975. Kopiointimenetelmät olivat kehittyneet ja uudessa setelissä oli hankalasti väärennettävä moniväripainatus ja ensimmäistä kertaa metallinen turvalanka paperin sisässä. Setelin suunnitteli Paavo Huovinen, joskin loppusilauksen antoi setelipainon taiteilijaryhmä.

Seuraavaksi uusittiin 100-markkanen 1976 ja 50-markkanen 1977. Aika oli ajanut vanhojen seteleiden ohi, niin ulkonäöllisesti, kuin turvallisuudenkin takia. Vanhat kantasetelit ovat molemmista selvästi tunnistettavissa, vaikka muutokset ovatkin merkittäviä. Satanen näki päivänvalon Snelmannin päivänä 1976, joten sekin on tavallaan juhlaraha. Lähinnä muutokset näkyvät kuva-aiheiden muutoksina ja värienkäytön lisääntymisenä. Myös muoviset turvalangat paperin sisässä vaikeuttivat väärentämistä.

1981 uusittiin vielä 10-markkanen. Setelissä on kuitenkin vuosiluku 1980. Tässä setelissä on ensimmäistä kertaa näkövammaisia varten kohopainettu tunnistusalue. Samalla vanhasta viitosesta otettiin vielä hieman muutettu Litt.B painos. Näin koko alkuperäinen, jo vuodelta 1955 peräisin oleva setelisarja oli hiljalleen uusittu ajan vaatimuksia vastaavaksi. 1984 kympistä otettiin vielä Litt.A painos, jossa otettiin käyttöön nykyinen sarjanumerointitapa, joka mm. jätti tähtisetelit historiaan.

10, 50, 100, 500 ja 1000 mk 1986

70-luvun muutosten jälkeen Suomen setelisarja oli tyylillisesti melko kirjava. Myös seteliautomaatit ja muu tekninen rahankäsittely vaativat muutoksia seteleihin. Eräänä tärkeimmistä syistä oli myös värikopiokoneiden tulo markkinoille. Tällä kertaa kilpailivat setelipainon taiteilijat. Kisan voitti Torsten Ekström, jonka suunnitelman pohjalta uusi sarja tehtiin. 50, 100 ja 1000 markkaa laskettiin liikenteeseen 1986. 10 ja 500 markkaa seuraavana vuonna. Kaikissa on vuosiluku 1986. Uusina turvatekijöinä olivat kohopainokuva vasemmassa alanurkassa ja kohdistusmerkit, joista pystyy valoa vasten katsomalla tarkastamaan etu- ja takasivun kohdistuksen keskenään. Myös vesileima on koneellisesti luettava.

Nykyinen setelisarjamme on tämän sarjan Litt.A painos vuodelta 1991. Kymppiä ei uudistettu, koska kolikko oli tulossa. 500- ja 1000-markkasiin tuli hologrammi ja 50-, sekä 100-markkanen saivat aaltoilevan hologrammiturvalangan. Nollien sisässä kiertää mikropainatuksena teksti, joka ei toistu normaalissa kopiokoneessa. Seteleiden vuosilukua ei muutettu Litt.A painokseen.

20 mk 1993

Kun kymppi muuttui kolikoksi, lisättiin sarjaan tyyliltään sopiva 20 markan seteli 1993. Setelin luonnosteli Erik Brun. Myös tässä setelissä on aaltoileva turvalanka. Oikeassa yläkulmassa olevan kirjan sisässä on "20" kohopainatuksella. Tällä hetkellä kaksikymppinenkin on kerran uusittu. 1997 lisättiin hologrammi ja väritystä hieman muutettiin. Setelissä on Litt.A merkintä.

Aki Löytynoja 1998


Sähköpostiosoite