Vapaudenristin ritarikunnan ristejä ja mitaleita

Ritarikunta perustettiin 4. maaliskuuta 1918 Suomen senaatin päätöksellä. Tämän päätöksen mukaan ritarikunnan kunniamerkit olivat seuraavat:

• 1. luokan Vapaudenmitali ruusukenauhassa (VM 1 ru)
• Suurristi (VR SR)
• 1. luokan Vapaudenristi (VR 1)
• 2. luokan Vapaudenristi (VR 2)
• 3. luokan Vapaudenristi (VR 3)
• 4. luokan Vapaudenristi (VR 4)
• 1. luokan Vapaudenmitali (VM 1)
• 2. luokan Vapaudenmitali (VM 2)

Ritarikunnan kunniamerkit suunnitteli Akseli Gallen-Kallela. Vapaudenristin suurristiin kuuluu erillinen rintatähti ja 1. luokan Vapaudenristi voidaan myös myöntää samanlaisen rintatähden kera.

Ritarikunnan ristejä jaettiin miekkojen kera sotilasansioista ja ilman miekkoja kansalaisansioista. Alkujaan samoja Vapaudenmitaleja jaettiin sekä sotilas- että kansalaisansioista. Lisäksi 3. ja 4. luokan Vapaudenristejä sekä 1. ja 2. luokan Vapaudenmitaleja jaettiin punaisen ristin kera lääkintähenkilökunnalle (sotilaille ja siviileille). Tosin Talvisodassa jaettiin poikkeuksellisesti kaksi 2. luokan Vapaudenristiä punaisen ristin kera.

Vapaudenristin suurristiä kannetaan olkanauhassa. 1. luokan Vapaudenristiä kannetaan kaulassa ja kaikkia muita ritarikunnan ristejä ja mitaleita kannetaan rinnassa.

Vuoden 1939 asetuksen mukaan ristejä ja mitaleita jaettiin seuraavasti:

Sotilasansioista

• Miehistölle ja alipäällystölle: 1. ja 2. luokan vapaudenmitali
• Miehistölle, alipäällystölle ja upseereille: 3. ja 4. luokan Vapaudenristi
• Upseereille kapteenin arvosta ylöspäin: 2. luokan Vapaudenristi
• Upseereille everstin arvosta ylöspäin: 1. luokan Vapaudenristi
• Upseereille kenraaliluutnantin arvosta ylöspäin: Vapaudenristin suurristi

Kansalaisansioista

• Luutnantin- ja sitä vastaavaan siviiliarvoon asti: 4. luokan Vapaudenristi
• Kapteenin- ja sitä vastaavaan siviiliarvoon asti: 3. luokan Vapaudenristi
• Everstin- ja sitä vastaavaan siviiliarvoon asti: 2. luokan Vapaudenristi
• Kenraalimajurin- ja sitä vastaavaan siviiliarvoon asti: 1. luokan Vapaudenristi
• Kenraaliluutnantin- ja sitä vastaavaan siviiliarvoon asti: Vapaudenristin suurristi

Ritarikunnan kunniamerkkejä on jaettu Vapaus-, Talvi- ja Jatkosodan aikana sekä rauhan aikana viime sotien jälkeen. Vapaussodan ansioista myönnetyissä kunniamerkeissä on kääntöpuolella vuosiluku 1918, Talvisodan ansioista myönnetyissä merkeissä on kääntöpuolella vuosiluku 1939 ja Jatkosodan ansioista myönnetyissä merkeissä on kääntöpuolella vuosiluku 1941. Viime sotien jälkeen myönnetyissä merkeissä ei ole kääntöpuolella vuosilukua.

Talvi- ja Jatkosodan aikana Vapaudenristin ritarikuntaan lisättiin seuraavat kunniamerkit:

• 1. luokan Mannerheimristi
• 2. luokan Mannerheimristi
• Vapaudenristin 1. luokan ansiomitali
• Vapaudenristin 2. luokan ansiomitali
• Vapaudenristin sururisti
• Vapaudenristin surumitali
• 1. – 4. luokan Vapaudenristit tammenlehvineen ja miekkoineen

Lisäksi myönnettiin yksi Vapaudenristin ritarikunnan kultainen ansiomitali saksalaiselle Waldemar Erfurtille.

Jatkosodan aikana Vapaudenristin 1. ja 2. luokan ansiomitaleita jaettiin mm. sotatarviketeollisuudessa (tai vastaavassa) työskenteleville kansalaisansioista.

Vuoden 1918 sodan aikana oli tapana myöntää kaatuneille sotilaille 4. luokan Vapaudenristi, joka toimitettiin kaatuneen omaisille. Talvi- ja Jatkosodan aikana tähän tarkoitukseen luotiin Vapaudenristin sururisti ja surumitali. Sururisti myönnettiin kaatuneen sotilaan omaiselle ja surumitali maanpuolustuksen hyväksi tehdyssä työssä surmansa saaneen omaiselle. Risti tai mitali annettiin yleensä vaimolle, tyttärelle tai äidille. Joissain tapauksissa se annettiin esim. isälle, mutta vain naisilla on oikeus kantaa sururistiä tai -mitalia.

Jatkosodan aikana luotiin myös 1. – 4. luokan Vapaudenristit tammenlehvineen ja miekkoineen palkitsemismahdollisuuksien laajentamiseksi. Näillä risteillä palkittiin yleensä sellaisia sotilaita joilla oli jo ns. “perusristi” (esim. VR 4) ja jotka eivät esim. sotilasarvonsa perusteella voineet saada seuraavaa korkeampaa ristiä. Näin ansioituneelle voitiin antaa Vapaudenristi tammenlehvällä korotettuna.

Jatkosodan aikana ritarikunnassa otettiin 1. – 4. luokan Vapaudenristeissä käyttöön kaksi eri nauhaväriä. Vuosina 1918 ja 1939 kaikissa 3. ja 4. luokan Vapaudenristeissä oli aina punainen nauha kahdella valkoisella raidalla ja kaikissa 1. ja 2. luokan Vapaudenristeissä oli aina keltainen nauha kahdella punaisella raidalla. Jatkosodan aikana 1. – 4. luokan Vapaudenristit myönnettiin puna-valkoisella nauhalla, jos risti oli ansaittu vihollistulessa ja kelta-punaisella nauhalla, jos risti oli ansaittu kotirintamalla. Tästä uudesta käytännöstä johtuen osa ristin saajista vaihtoi vuosina 1918 ja 1939 saatuihin 1. ja 2. luokan Vapaudenristeihin puna-valkoisia nauhoja, jotta niitä ei sekoitettaisi Jatkosodassa saatuihin kotirintamaristeihin.

Hyviä kirjallisia lähteitä:

• Vapaudenristin Ritarikunta – Isänmaan Puolesta
• Petteri Leino: Kunniamerkkikeräilijän Opas

Hyödyllisiä nettilinkkejä:

• Vapaudenristin Ritarikunta – www.vapaudenristinritarikunta.fi
• Finnishawards – www.finnishawards.net. Täältä löytyy englanninkielinen Finnishawards Forum keskustelupalsta. Vaatii rekisteröitymisen, mutta perusjäsenyys on ilmainen.

Kuvia ritarikunnan risteistä ja mitaleista