Mistä voi hankkia seteleitä
Rahaliikkeitä on Suomessa muutamia. Jotkut niistä myyvät myös postitse. Hyvä puoli on siinä, että yleisimmät setelit saa halutessaan rahaliikkeistä helposti ostettua. Varjopuolena on seteleiden hinta. Rahaliikkeet toimivat tietysti liiketaloudellisin periaattein ja haluavat tehdä voittoa toiminnallaan. Myös joissakin antikvariaateissa sekä osto- ja myyntiliikkeissä on seteleitä kaupan. Kohteiden hankkiminen näistä on jo paljon enemmän sattuman kauppaa, kuin rahaliikkeissä. Kuntoluokitus ei ole välttämättä ihan yhtä tarkka kuin erikoisliikkeessä. Harvemmin kuitenkaan kauppiaan tappioksi. Jos osaat itse luokitella setelit ja tiedät, mitä olet ostamassa, voi näissä liikkeissä joskus tehdä hyviä kauppojakin. Nykyään järjestetään myös yhä enemmän kaikenlaisia keräilymessuja ja –tapahtumia. Yleensä paikalla on myös rahakauppiaita.
Huutokaupat ovat numismaatikolle pääasiallinen keräilykohteiden hankintatapa. Numismaattiset yhdistykset pitävät säännöllisesti huutokauppoja, joihin voi osallistua myös kirjallisilla tarjouksilla. Numismaatikko lehdessä, joka on Suomen Numismaatikkoliito ry:n jäsenlehti, on yleensä joka numerossa useampia jäsenkerhojen huutokauppalistoja. Listoissa olevat hinnat ovat pohjahintoja, joiden alle kohteita ei myydä. Suomen Numismaattinen Yhdistys, vaikka onkin Numismaatikkoliiton jäsenyhdistys, julkaisee omat huutokauppalistansa omassa Numismaattisessa Aikakausilehdessään. Näiden lisäksi on myös kaupallisten tahojen järjestämiä huutokauppoja, mutta järjestäjä ottaa näissä yleensä suuremman provision, kuin kerhohuutokaupoissa, jolloin lopullinen hintataso muodostuu korkeammaksi. Huutokaupoissa voit tietysti myös itse myydä ylimääräiset kohteesi käypään markkinahintaan. Valtakunnallisten huutokauppojen lisäksi kerhoilla on yleensä kokouksissaan pieniä paikallisia huutokauppoja.
Mitä kannattaa maksaa
Tähän kysymykseen ei taaskaan löydy helppoa vastausta. Samalle setelille löytyy monta hintaa riippuen keneltä kysyy. Suomalaiset rahahinnastot ovat kohtuullisen luotettavia, kunhan niitä osaa lukea oikein. Rahaliikkeiden hinnastoissa yleiset setelit ovat yleensä kalliimpia, kuin SNY:n hinnastossa, joka perustuu heidän toteutuneisiin huutokauppahintoihin. Kalliiden ja harvinaisten kohteiden kohdalla hajontaa voi olla puoleen jos toiseenkin. Niiden hintojen määrittelyä vaikeuttaa seteleiden vähäinen liikkuvuus markkinoilla.
Tarkastellaan paria käytännön esimerkkiä. Tavallinen perusseteli 5 mk 1963 Litt.A on varsin helppo tapaus, joten esimerkkinä on paras kuntoluokka 10. Toinen esimerkki, 500 mk 1878 Kööpenhaminan painos kuuluukin jo sitten kovan luokan kohteisiin. Kuntoluokka 6 on jo harvinainen tapaus. SNY:n huutokaupoissa ostaja maksaa 12% provision lyötyyn hintaan, joten todelliset ostajan maksamat hinnat ovat suluissa.
| Golden Art Oy (-97) | Holmasto (-96) | SNY (-95) | |
| 5 mk 1963 Litt.A (10) |
50mk | 45mk | 30mk (33.60) +huutomaksu |
| 500 mk 1878 Kööp. (6) |
15 000mk | 25 000mk | 15 000mk (16 800mk) +huutomaksu |
Lisäksi täytyy muistaa, että nämä hinnat ovat myyntihintoja, kun kauppaa tehdään yksittäiskappaleilla. Suuremmissa erissä hinnat ovat huomattavasti halvempia. Huutokaupoista kannattaa etsiä hyviä eriä, jolloin yksittäisen setelin hinta voi jäädä huomattavastikin luettelohinnan alle. Toisinaan joku seteli on vain yksinkertaisesti pakko saada, jolloin siitä voi maksaa yli vakiintuneen tason. Erittäin hyvä tapa pitää itsensä ajan tasalla on lukea tarkkaan huutokauppojen tulokset. Jos taas olet myymässä, parhaan hinnan luultavasti saat jättämällä kohteesi johonkin valtakunnalliseen huutokauppaan.
Aki Löytynoja 1998